Arkkipiispa siunaa Turun tuomiokirkossa Ekumeenisen joulun tilaisuudessa 2020.
Suomen Turussa juhlistettiin jokavuotiseen tapaan Ekumeenista joulua. Kirkkokuntien yhteisen rauhanvetoomuksen tuomiokirkossa esittivät Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma, Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo, Helsingin katolisen hiippakunnan asiainhoitaja, isä Marco Pasinato, sekä Suomen vapaakristillisen neuvoston puheenjohtaja, johtaja Aimo Helminen, Suomen Adventtikirkko.

Rakkaat veljet ja sisaret!

Elämme parhaillaan keskellä aikaa, joka on vaikein moneen sukupolveen. Koronapandemia on pakottanut meidät eristäytymään toisistamme, luopumaan rakkaittemme läheisyydestä ja kohtamaan kärsimystä, joka monesti tuntuu tarkoituksettomalta.

Lähestymme joulua. Joulu on normaalisti aika, jolloin iloitsemme perheenjäsentemme, ystäviämme ja rakkaittemme kanssa. Aika, joka on täynnä toivoa ja rauhaa. Mutta tänä vuonna kaikki tuntuu olevan toisin.

Mutta tässäkin tilanteessa Herra tulee avuksemme tai oikeastaan juuri tässä hetkessä Herra näyttää apunsa voiman. Jouluaattona saamme kuulla profeetta Jesajan lohdutuksen sanat Israelin kansalle, joka eli pakkosiirtolaisuudessa, kaukana omasta maastaan yksinäisyydessä: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus” (Jes. 9:1).

Me olemme tämä kansa, me tarvitsemme tämän valon. Mutta mikä on tämä valo, joka voi valaista jopa tämän pimeän hetken, jota parhaillaan elämme? Mikä voi olla niin voimakas, että se poistaisi pelon ja antaisi uuden toivon?

Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä apostoli sanoo: ”Jumala on valo” ja vähän sen jälkeen: ”Jumala on rakkaus”. Valo, joka voi valaista pimeytemme, on rakkaus. Tänä vuonna joulu tarvitsee entistä enemmän tätä valoa, joka syntyy rakkaudesta. Tänä vuonna minä ja sinä voimme olla tämä valo. Miten? Rakastamalla.

Älä pelkää lähestyä toisia ihmisiä rakkaudella. Rakkaus voi tänäkin vuonna löytää tien lähimmäistemme sydämiin, vaikka olisimmekin kaukana, vaikka emme voisi halata, vaikka olisimme yksin.

Herra ei ole unohtanut ketään, ja kutsuu meitä kaikkia välittämään tämän huolenpidon. Vanha rabbiinin sanonta lausuu näin: ”Jos ei nyt, milloin? Jos ei tässä, missä? Jos et sinä, kuka?”.

Tänäkin vuonna enkelin sanat paimenille voivat tulla lihaksi: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus”. Tänään hän syntyy, ei huomenna, ei eilen, ei kaksituhatta vuotta sitten. Kristus syntyy meidän maailmassamme, todellisuutemme keskellä, tänä vuonna, tämän vaikean ajan keskellä, sanoakseen meille, että emme ole yksin. Hänen kanssaan me kaikki voimme tehdä tästä joulusta valoisan. Älä pelkää rakastaa, nyt on juuri se hetki. Sinun valosi, vaikka pienikin, on juuri se, mitä maailmaa odottaa.

Hyvää joulua!