Sanan valossa

Ilmastonmuutos on niin vakava ongelma, että sen torjumiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista näkökulmaa. Se tarkoittaa, että vain yksi tai edes muutama näkökulma ei riitä, vaan käyttöön tulee ottaa koko laaja inhimillisen ajattelun, tieteenalojen, maailmankatsomusten, organisaatioiden ja muun yhteiskunnallisen elämän kirjo. Ennen kaikkea mukaan tarvitaan eettinen ulottuvuus, käsitys siitä, että on pyrittävä hyvään ja vältettävä pahaa ja vahingollista. Ilman tätä pyrkimystä ponnistuksiltamme puuttuu pohja.

Ilmastotyön eettisyyden vaatimus voi tuntua itsestään selvältä. Onhan koko planeettamme yhteinen etu, että lajikato ei jatku ja tulevien sukupolvien elämä turvataan. Juuri siksi vahingollisten kasvihuonekaasujen vähentäminen on tarpeen – ja juuri siksi olisi vahingollista, että emme pystyisi saavuttamaan Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita, maapallon keskilämpötilan nousun pysäyttämistä alle kahteen asteeseen suhteessa esiteolliseen aikaan sekä toimia, joilla lämpeneminen saadaan rajattua alle 1,5 asteen.

Eettisen arvioinnin sisällyttäminen osaksi todellisuuskuvaa on ollut vieras ajatus monille valistusajalla ja sen jälkeen eläneille filosofeille. 1700-luvulla David Hume pohti, voiko siitä, miten asiat ovat, päätellä, miten niiden pitäisi olla. Kulkeeko tosiasioita koskevasta tiedosta silta moraaliin, ja voiko etiikkaa perustaa luonnontieteen havaintoihin? Monen mielestä Humen vastaus on selvä ja oikea: siitä, miten asiat ovat, ei voi johtaa sitä, miten niiden pitäisi olla. Moraali, etiikka ja arvot kulkevat tämän Humen giljotiiniksi kutsutun ajattelutavan mukaan omaa latuaan ja faktoja etsivä ja tulkitseva tiede omaansa.

Arvojen ja tosiasioiden erottaminen toisistaan ilmatiiviisti on ollut kokonaisvaltaisen todellisuuskuvan kannalta kohtalokasta. Osittain juuri siksi kohtaamme nyt ilmastonmuutoksen valtavat haasteet. Niiden voittamiseksi tarvitsemme laajaa näkemystä, jonka oleellisia elementtejä ovat etiikka ja arvot. Vaaditaan sellaista kokonaisvaltaista ajattelua, jota esimerkiksi lääketieteessä on aina arvostettu, kun sen luovuttamattomana päämääränä ja velvoitteena on pidetty elämän säilyttämistä. Suomalainen lääkärinvala ilmaisee tämän kirkkaasti:

Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.

Maailmankatsomuksille on tyypillistä pyrkimys kokonaisvaltaisuuteen. Niin uskonnolliset kuin ei-uskonnollisetkin maailmankatsomukset pyrkivät hahmottamaan, mikä on oikein ja väärin, mikä tavoiteltavaa ja mikä vältettävää. Eettinen ulottuvuus ja arvot ovat niissä sisäänrakennettuina. Siksi ilmastonmuutos ei ole vain tieteellinen vaan myös maailmankatsomuksellinen haaste.

Kristillisten kirkkojen ajattelun ja toiminnan kokonaisvaltaisuus ja anti ilmastotyöhön perustuvat niiden teologiaan, jota kuvaan seuraavaksi yhdestä näkökulmasta.

Juutalais-kristillisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus on Jumalan luoma. Vaikka Raamatun ensimmäisten lukujen kertomuksia maailman luomisesta ei tule lukea luonnontieteellisinä tai historiallisina kuvauksina, niiden teologinen sisältö on huomionarvoinen.

Ensimmäinen merkittävä asia Raamatun luomiskertomuksissa on luodun maailman hyvyys. Kaikki luotiin hyväksi. Eettinen ulottuvuus on näin mukana jo maailmankaikkeuden ensi hetkistä lähtien. Luodun maailman hyvyys perustuu Jumalan omaan tahtoon, rakkauteen, joka toimii hänen luomistyönsä varsinaisena motiivina.

Luotuaan ihmisen Jumala antoi hänelle tehtävän. ”Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.” (1 Moos. 2:15) Viljelyllä ja varjelulla on eettinen ulottuvuus. Samalla kun ihmisen on lupa saada elantonsa luonnosta, hänen tulee myös pitää siitä huolta. Tämä raamatunkohta onkin yksi käytetyimmistä, kun halutaan kiinnittää huomiota siihen, millainen on ihmisen velvollisuus luontoa kohtaan juutalais-kristillisen ymmärryksen mukaan. On helppo todeta, että viljely, luonnon hyödyntäminen, on ihmiskunnalta onnistunut hyvin, mutta varjelussa sen voi katsoa monin tavoin epäonnistuneen.

Jumalan luomistyön yksi keskeinen piirre on se, miten Jumala kaiken loi. Jokainen Jumalan luomisteko alkaa ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan samalla tavalla: ”Jumala sanoi”. Sana ei ole vain viestintäväline, vaan siihen sisältyy voima luoda uutta. Yhtä lailla sanat voivat myös tuhota ja vääristää todellisuutta. Eettinen ulottuvuus on sisäänrakennettu inhimilliseen kieleen.

Juutalais-kristillinen näkemys sanasta luomisen toteuttajana ammentaa antiikin filosofiasta mutta kurottaa kohti yhä kokonaisvaltaisempaa todellisuuskäsitystä. Varhaisen kirkon teologian mukaan juuri Jumalan sana antoi luodulle todellisuudelle sellaisia ominaisuuksia, jotka tekevät mahdolliseksi sekä luonnon tutkimisen että sen viljelemisen ja varjelemisen.

Ensinnäkin Jumalan sana antoi luomakunnalle ne järjellä tunnistettavat lainalaisuudet, joiden varassa eri tieteenalat tutkivat maailmaa. Luodun todellisuuden rationaalisuus on jotakin sellaista, jonka ihminen oman pitkälle kehittyneen rationaalisuutensa avulla voi saada selville. Tieteiden kehitys on osoitus tästä. Esimerkiksi ilmastotiede pyrkii kuvaamaan maapallon ilmaston monimutkaista rakennetta ja käyttäytymistä ymmärrettävästi, mikä auttaa meitä, kun pohdimme tulevaisuuden kannalta kestäviä ratkaisuja. Rationaalisuus tuo mukanaan ennustettavuutta, jota tarvitaan tulevaisuusskenaarioiden rakentamiseksi.

Jumalan luovan sanan vaikutuksesta luotu todellisuus myös vapautui kristillisen teologian mukaan kohtalon otteesta. Vaikka luonnonlait kuvaavatkin pätevästi luonnonilmiöitä, ne eivät viime kädessä yksin sanele, millaiseksi tulevaisuus muodostuu. Maapallo ei ole väistämättä tuhon oma, sillä luodun todellisuuden olemukseen kuuluva vapaus kohtalonomaisten voimien otteesta mahdollistaa käytännön työn ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Vapaus antaa tilan kysyä, mikä on hyvää ja tavoiteltavaa. Siellä, missä fatalismi vallitsee, ei tällaista eettistä pohdintaa tarvita.

Jumalan luova sana on lähtöisin Jumalan hyvästä ja rakastavasta tahdosta. Kristillisessä teologiassa Sana ei ole vain viestintäväline tai vaikuttava voima vaan radikaalilla tavalla persoona. Uudessa testamentissa, Johanneksen evankeliumin alussa on hieman toisenlainen luomiskertomus kuin se, johon edellä Ensimmäistä Mooseksen kirjaa siteeraten viittasin:

Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. — Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh. 1:1-3, 14)

Joulun ihme, Jumalan syntyminen ihmiseksi, merkitsi Luojan astumista osaksi luotua todellisuutta. Maailmamme ei ole irrallaan Luojastaan, vaan Luoja on sitoutunut syvästi meidän tuntemaamme todellisuuteen. Uuden testamentin kirjeissä viitataan useamman kerran Kristukseen koko maailmankaikkeutta koossa pitävänä persoonana, joka antaa merkityksen luodulle todellisuudelle – merkityksen, jossa keskeistä ovat sellaiset eettiset käsitteet kuin vastuu, rakkaus ja hyvä tahto.

Hyvät kuulijat. Olen tässä puheenvuorossani koettanut hahmottaa yhtä vastausta kysymykseen, millainen voisi olla sellainen kokonaisvaltainen näkemys todellisuudesta, joka mahdollistaisi eettisen ulottuvuuden saumattoman läsnäolon tieteellisessä työskentelyssä ja erityisesti työssä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tämä vastaushahmotelmani noudattaa varhaisen kristikunnan teologista ajattelua, jossa arvoja ja tosiasioita ei erotettu tiukasti toisistaan. Sen voi odottaa vetoavan parhaiten niihin, joilla on kristillinen maailmankatsomus. Käsitys Jumalan luomistahdosta ei voi olla vaikuttamatta Jumalaan uskovien käyttäytymiseen, valintoihin ja ratkaisuihin.

Myös muilla uskonnoilla ja maailmankatsomuksilla on omia periaatteellisia lähtökohtiaan, joista ne katsovat todellisuutta kokonaisvaltaisesti. Uskon, että niillä on paljon annettavaa toisilleen. Kristillisen teologian anti on, että maailmamme taustalla vaikuttaa rakastava hyvä tahto. Se luo pohjan toivolle, kun yhdessä mietimme keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Joulun sanoma luomakunnan arvosta ja hyvän Jumalan läsnäolosta luotujensa keskellä rohkaisee toimimaan maapallomme, ihmiskunnan ja kaikkine elävien olentojen tulevaisuuden hyväksi.

Lisätietoa ACCC:n vaikuttavuusviikosta: ACCC Impact Week – ACCC (acccflagship.fi)