Teuvan kirkon alttaritaulu.

 

Matt. 11:20–24

Jeesus alkoi soimata niitä kaupunkeja, joissa hän oli useimmat voimatekonsa tehnyt, siitä etteivät ne olleet tehneet parannusta:
”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Jos teidän kaduillanne tehdyt voimateot olisi tehty Tyroksessa tai Sidonissa, niiden asukkaat olisivat jo aikoja sitten verhoutuneet säkkiin ja tuhkaan ja kääntyneet. Minä sanon teille: Tyros ja Sidon pääsevät tuomiopäivänä vähemmällä kuin te.
Entä sinä, Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka! Jos sinun kaduillasi tehdyt voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä. Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä.”

 

Päivän sana on varautuminen. Erityisesti sen jälkeen, kun itäinen naapurimaamme hyökkäsi Ukrainaan kaksi ja puoli vuotta sitten, puheet varautumisesta ovat kiihtyneet ja saaneet uusia sävyjä. Mutta on varautumisesta puhuttu aiemminkin. Pelastusviranomaiset neuvovat kansalaisia varautumaan sähkökatkojen, tietoliikenneongelmien, tulipalon, liikenneyhteyksien katkeamisen, tavaroiden jakeluhäiriöiden tai myrskyn ja tulvien mahdollisuuteen. Kotivaraa olisi syytä hankkia ainakin kolmeksi vuorokaudeksi. Varautuminen on tärkeää, vaikka tulevaisuus pysyy paljolti tuntemattomana ja jopa arvaamattomana.

Äsken lukemassani evankeliumissa päivän sana on niin ikään varautuminen. Jeesus moittii kovin sanoin kahta hänelle tuttua Galilean järven rantakaupunkia, Korasinia ja Betsaidaa, koska niiden asukkaat eivät olleet halunneet kuulla Jeesuksen kehotusta varautumiseen. Jeesuksen puheiden ja toiminnan tärkeimpänä teemana oli tälläkin kertaa Jumalan valtakunta. Se valtakunta on oman maailmamme keskellä. Siellä viimeiset tulevat ensimmäisiksi, syntiset saavat armahduksen, rakkaus voittaa vihan, köyhille ja syrjäytetyille annetaan ihmisarvo, ja jossa jumalisuus ei ole ulkokohtaista hurskastelua vaan sydämen antautumista Jumalan rakkaudelle ja johdatukselle. Tämän valtakunnan läsnäoloon puhumattakaan sen periaatteiden omaksumiseen korasinilaiset ja betsaidalaiset eivät halunneet varautua.

Päivän sana on varautuminen myös Tove Janssonin maalaamassa Teuvan kirkon ainutlaatuisessa alttarifreskossa. Maalaus pohjautuu Matteuksen evankeliumissa kerrottuun Jeesuksen vertaukseen viidestä viisaasta ja viidestä tyhmästä morsiusneidosta eli neitsyestä, joiden tuli – tuonaikaisten itämaisten vihkitapojen mukaan – olla sulhasta vastassa, kun tämä saapui hakemaan morsiantaan. Tove Janssonin maalauksen aihe ei ole aivan tavanomainen, mutta juuri se on osa tuon ainutlaatuisen taideteoksen viehätystä.

Janssonin maalaus on kuin pysäytyskuva siitä hetkestä, jossa Jeesuksen vertauksen mukaan sulhanen on tulossa morsiusnetoja kohti. Tuossa ratkaisevassa hetkessä käy ilmi, että vain viidellä morsiusneidolla on enää tuli öljylampussaan. Vertauksen lähtökohtana oli tilanne, että kyllä kaikki kymmenen varautuivat ottamaan sulhasen vastaan ja täyttämään näin velvollisuutensa. Kaikki halusivat olla mukana suuressa tapahtumassa. Sulhasen tulo kuitenkin viivästyi ja viideltä neidolta loppui öljy ja heidän lamppunsa sammuivat. He olivat varautuneet mutta eivät riittävästi.

Tove Janssonin Teuvan kirkon seinälle maalaaman taideteoksen keskeinen viesti onkin siis kehotus: varautukaa Jumalan valtakunnan toteutumiseen ja sen toteuttamiseen. Ja ennen kaikkea: olkaa kärsivällisiä. Älkää lannistuko vaan varautukaa odottamaan niin kauan kuin on tarpeen. Kyllä, odottaminen on pitkästyttävää ja turhauttavaakin, mutta mitään niin hyvää kuin Jumalan valtakunta ei kukaan odota turhaan.

Jumalan valtakunta ei ole jotakin, joka toteutuu vasta tuonpuoleisessa, vaan sen toteutumisen on määrä alkaa jo nyt. Juuri tänään tässä maailmassa tarvitaan Jumalan valtakunnan periaatteita ja voimaa, sitä, että viimeiset tulevat ensimmäisiksi, syntiset saavat armahduksen, rakkaus voittaa vihan, köyhille ja syrjäytetyille annetaan ihmisarvo, ja jossa jumalisuus ei ole ulkokohtaista hurskastelua vaan sydämen antautumista Jumalan rakkaudelle ja johdatukselle. Varautukaa olemaan kärsivällisiä, sillä se on viisautta.

Tove Janssonin alttaritaulua katsellessa silmä löytää paljon kiinnostavia yksityiskohtia. Itselleni opettavaisin yksityiskohta, suoranainen löytö on ollut havaita, miten Jansson on asetellut morsiusneidot maalaukseensa. Aiemmin omissa mielikuvissani tyhmät ja viisaat neidot muodostivat omat tiiviit, toisistaan erillään seisovat ryhmänsä. Jotkut muut aihepiiristä tehdyt maalaukset tekevät juuri tämän ratkaisun. Tove Janssonin tapa esittää morsiusneidot on oivaltava: he eivät erotu omina ryhminään vaan he ovat sekaisin, tyhmät ja viisaat vierekkäin, lähellä toisiaan, kosketusetäisyydellä. Tämä kertoo paljon viisaudesta ja tyhmyydestä sekä varautumisesta.

On viisautta, jos kykenen tunnistamaan oman heikkouteni ja taipumukseni malttamattomuuteen, kun odotan Jumalan valtakunnan tulemista. En voi varmistua siitä, että jotkut muut ovat tyhmiä ja minä olen viisas, sillä minäkin saatan antautua tyhmien morsiusneitojen tavoin turhautumiseen, valinpitämättömyyteen ja periksi antamiseen. Saatan unohtaa sen tärkeimmän asian, mikä varautumiseen kuuluu: kärsivällisyyden. Minussa on sekä tyhmyyttä että viisautta, ja Herramme Jeesuksen tavoitteena on opettaa tämänkin vertauksen avulla, että viisauden tulee olla tyhmyyttä vahvempi.

Palataanpa vielä alttarimaalauksen vertauksesta Jeesuksen puheeseen päivän evankeliumissa. Yleensähän varaudutaan johonkin kielteiseen, johonkin ikävään ja vaaralliseen, joka uhkaa ihmisten turvallisuutta ja hyvinvointia. Viranomaisten tärkeänä tehtävänä onkin kannustaa juuri tällaiseen varautumiseen. Kun Jeesus kehottaa varautumaan, hän kannustaa varautumaan aina johonkin hyvään, johonkin niin valoisaan, että mikään ei sille vedä vertoja. Silti hyvään varautumistakin saatetaan vältellä. Korasinin ja Betsaidan asukaat eivät ottaneet todesta sitä, miten Jeesus heille ilmaisi Jumalan valtakunnan tulemisen. Onnetonta oli lopulta se, että he eivät halunneet varautua sen hyvän toteutumiseen, jota Jeesus piti esillä. Tove Janssonin alttaritaulun sanoman näkökulmasta voisi todeta, että korasinilaiset ja betsaidalaiset eivät olleet kovin viisaita.

Hyvä Teuvan kirkkoon kokoontunut seurakunta. Tässä 70-vuotiaassa pyhäkössä on hyvä olla, ei vähiten sen vuoksi, että taiteilijamestari Tove Janssonin alttarimaalaus pysyy jatkuvana kehotuksena varautua hyvää, parhaimpaan mahdolliseen, Jumalan valtakunnan tulemiseen ja Herramme Jeesuksen jatkuvaan läsnäoloon. Jumalan sana opettaa paitsi varautumista ja sen taustalla olevaa viisautta, myös sen, että viisaus pysyisi meissä tyhmyyttä vahvempana. Apostoli Jaakob kirjoittaa: ”Jos joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.” (Jaak. 1:5)

Kuva: Yksityiskohta Teuvan kirkon alttariatulusta. Korsholman musiikkijuhlat.