Rauhaa, vakautta ja turvallisuutta

Joh. 8:12

Jeesus puhui kansalle ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”

Marraskuussa päivä lyhenee nopeasti, ja valon määrä pienenee tasaisesti. Syksyn edetessä valoja on sytytettävä palamaan sekä aamuisin että iltaisin yhä aikaisemmin. Valoisuuden vähenemisen rinnalla myös lämpötila laskee. Vuodenaikojen myötä valon ja lämmön vaihtelut ovat aina rytmittäneet elämää ja tarjonneet keinon mitata aikaa.

Valolla on vahva merkitys. Sitä käytetään vertauskuvana lukuisille, ennen muuta myönteisiksi mielletyille asioille. Valo liitetään esimerkiksi totuuteen, rehellisyyteen, uskoon, toivoon ja rakkauteen. Lukemassani Johanneksen evankeliumin kohdassa Jeesus sanoo olevansa maailman valo, joka valaisee ihmisen elämän. Jeesuksen ajatus avaa reittejä syvälliseen teologiseen pohdiskeluun. Puhuessaan tässä yhteydessä valosta Jeesus tulee korostaneeksi ennen muuta yhtä asiaa, turvallisuutta.

Människan behöver just trygghet i denna värld som präglas av oroligheter, osäkerhet och konflikter av många olika slag. Händelserna i Mellanöstern och Ukraina visar än en gång det som generation efter generation har insett: stabilitet, fred och trygghet hör ihop.

Turvallisuus tarvitsee rauhan ja vakauden lisäksi perustakseen myös oikeudenmukaisuuden. Oikeudenmukaisuuden tulee läpäistä yhteiskunnassa kaikki elämänalueet, mutta sen erityinen, konkreettinen toteutumiskenttä on oikeuslaitos. Turun hovioikeuden 400-vuotisjuhlassa on paikallaan korostaa koko oikeuslaitosinstituutiomme merkitystä suomalaisen yhteiskunnan vakaudelle sekä kansalaisten oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden kokemukselle. Ymmärrys siitä, että riita-asiat ratkaistaan ja rikoksista tuomitaan oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti, on yleisen turvallisuudentunteen kannalta ensiarvoisen tärkeä.

The fact that today, at the beginning of this 4th centenary celebration, we have gathered in the cathedral of Turku, reminds us of the traditional connection between belief in God and belief in justice. This connection has strengthened the understanding that laws and the work of a court have a basis that cannot be defined or designed by human beings. Such belief has been seen as a guarantee of impartiality and trustworthiness of verdicts given in a court by judges.

In a modern Western multivalued and multireligious society like Finland, belief in God as the basis of laws is not as explicit as it used to be in the past. There are many other ideological views concerning the origin and ultimate nature of laws. However, belief in justice should always be very explicit in the work of courts. Laws and verdicts, the work of courts and judges are concrete manifestations of belief in justice. Without this belief the light shining to the society from its judicial system would be quite dim and unable to provide security to people.

Työ tuomioistuimessa on ihmisten työtä, ihmisten, joilla on omat ajatuksensa, ymmärryksensä ja tulkintansa. Näkökulmia ratkaistavissa asioissa on monia ja toisinaan joudutaan äänestämäänkin. Mikä lopulta takaa sen, että annettu tuomio vastaa tosiasioita ja on lain- ja oikeudenmukainen? Täyttä varmuutta ei liene kaikissa tapauksissa mahdollista saavuttaa. Oleellista ja kansalaisten turvallisuutta vahvistava seikka on, että tuomari tietoisesti, ammattikutsumuksensa mukaisesti pyrkii oikean ratkaisun löytämiseen. Tuomioistuimen jäseniltä tämä edellyttää viisautta, kärsivällisyyttä, harkintakykyä ja nöyryyttä. Oikeus on olemassa, vaikka inhimillisesti katsoen sen toteutumisessa päästäisiin enintään likiarvoihin.

Hyvä tuomiokirkkoon kokoontunut juhliva seurakunta. Turun hovioikeuden perustaminen 400 vuotta sitten oli tärkeä tapahtuma maamme kehityksen kannalta. Ensinnäkin se vahvisti oikeuslaitoksemme ankkuroitumisen niihin arvoihin, jotka länsimaisessa kulttuuripiirissä vallitsevat. Toiseksi se vahvisti maamme oikeuslaitoksen luonteen palveluinstituutiona. Turun hovioikeus perustettiin vajaat sata vuotta ruotsalaisen papin, reformaattorin ja oikeusoppineen Olaus Petrin kuoleman jälkeen. Hänen ohjeensa tuomareille ovat syvästi vaikuttaneet suomalaiseen ymmärrykseen laista ja oikeuden toteutumisesta. Hän lausui muun muassa näin: Tuomarin tulee virassansa tavoittaa yhteistä hyvää eikä omaansa. Sillä tuomari on yhteisen kansan tähden eikä yhteinen kansa tuomarin tähden.

Maamme kirkoissa on vuosisatojen ajan rukoiltu esivallan, myös oikeuslaitoksen puolesta. Niin teemme myös tänään. Pyydämme, että Turun hovioikeus ja maamme kaikki tuomioistuimet saisivat jatkuvasti vahvistaa toiminnallaan sitä valoa, joka luo rauhaa, vakautta ja turvallisuutta.