Rauha teille

Sunnuntaita voi viettää monilla tavoilla. Keväinen sää houkuttelee ulkoilemaan, varsinkaan jos ei sada. Kyläilemiseen ja läheisten kanssa oleiluun sunnuntai on niin ikään oivallinen päivä. Käynti museossa tai taidenäyttelyssä onnistuu, kun arjen touhut eivät rytmitä aikataulua. Toisaalta on monia ammattiryhmiä, jotka työskentelevät sunnuntaisinkin. Juuri kirkossa on paikallaan todeta vielä sekin, että kristittyjen viikoittainen juhlapäivä on sunnuntai, jolloin kokoonnutaan jumalanpalveluksiin tai seurataan niitä television, radion tai verkkoyhteyksien välityksellä. Jeesuksen ylösnousemus on kristillisen sunnuntaijumalanpalveluksen lähtökohta ja tärkeä sisältö. Jokainen sunnuntai ja jokainen messu todistaa, että Jeesus on noussut kuolleista.

Päivän evankeliumissa kerrotaan kautta aikojen ensimmäisestä Jeesuksen seuraajien sunnuntaikokoontumisesta. Mullistava uutinen oli levinnyt opetuslasten korviin. Jeesuksen ruumis oli kadonnut haudasta ja Maria Magdalena oli tavannut Jeesuksen elävänä. Huomiota kiinnittää, että se, mikä kristityille on jälleen tänä pääsiäisenä suuren ilon aihe, oli ensimmäisille opetuslapsille ensiksi suuri järkytys. Mistä oli kysymys?

Tunnelma sunnuntaikokoontumisessa oli jännittynyt. Jeesuksen seuraajat pelkäsivät, ja siksi he olivat laittaneet ovet tiukasti lukkoon. Pelko ohjaa suojautumaan. Pelko syntyy kokemuksesta, että omaa hyvinvointia ja turvallisuutta uhkaa jokin asia, selvä tai selittämätön. Pelko ohjaa miettimään pakenemista ja vaikean asian tai tilanteen välttelemistä. Toisinaan pelko on aiheellinen ja hyvä kumppani, kun se ohjaa pois vaaran ulottuvilta. Usein se on kuitenkin myös kahlitseva tunne, joka estää elämisen.

Opetuslasten pelko oli epäilemättä aiheellinen. Tuoreessa muistissa oli pari päivää aiemmin tapahtunut julma väkivallanteko, jossa juutalaiset uskonnolliset auktoriteetit saivat kansaa yllyttämällä roomalaisen miehitysvallan tuomitsemaan Jeesuksen kuolemaan. Tapahtumat, jotka johtivat Golgatalle, olivat hyvin uhkaavia. Jeesuksen seuraajien asema oli käynyt tukalaksi, kun heidän johtajansa joutui vainon ja väärien syytteiden uhriksi. Väkivallan uhka oli todellinen ja pelko aiheellinen. Siksi turvaa haettiin tuona sunnuntaina lukkojen takaa.

Lukittujen ovien taakse suljettuun huoneeseen ilmestyi yllättäen itse Jeesus, hän, jonka ylösnousemuksesta kertovat huhut olivat saaneet koko joukon hämmennyksen valtaan. Ei oikein tiedetty, mitä uskoa. Pelon valtaamat ja kummallisten uutisten hämmentämät opetuslapset kuulivat Jeesuksen sanat Rauha teille. Jeesuksen toivotus oli tyypillinen juutalainen rauhantervehdys, shalom. Miten tärkeää onkaan saada kuulla tuo tervehdys erityisesti pelon ja hämmennyksen jäytäessä mieltä. Kuinka merkityksellistä onkaan, että kaiken epätavallisen ja kummallisen keskellä saa kuulla tutut ja turvalliset sanat, sanat, jotka eivät välitä vain tavallista tervehdystä vaan paljon enemmän, suoranaisen Jumalan siunauksen.

Rauhan kaipuu on meidän ajassamme suuri. Maailman epävarmuus ja toivottomuus tulevat vastaamme monella tavalla. Tulevaisuus vaikuttaa hahmottomalta, kun arkinen elämä juuri tänään on selviytymiskamppailua. Oman aikamme ilmapiirissä on jotakin samaa kuin siinä, joka Jeesuksen opetuslapsia ympäröi. Rauha pitää aina sisällään lupauksen siitä, että kaikki järjestyy ja että asiat ovat lopulta hyvin. Kun siis kirkossa pappi tervehtii seurakuntaa toivottamalla rauhaa, sillä on syvä sisältö. Se on samalla kertaa paitsi toivotus myös rukous ja rohkaisu. Rauhan toivotus on meille kristityille aina itsensä Jeesuksen lausuma, sanoopa sen ääneen kuka hyvänsä. Sillä juuri rauhalla ylösnoussut Herramme tahtoo meitä siunata.

Me emme ole tänään messussa lukkojen takana. Opetuslasten tavoin mielessämme saattaa olla monenlaisia ajatuksia, ehkä pelkoja ja hämmennystä omaan elämäämme ja yhteisiin asioihimme liittyen. Meille kaikille Jeesus sanoo: Rauha teille. Näillä sanoilla liturgi tervehti teitä, hyvä seurakunta, heti messumme alussa: Herran rauha olkoon teidän kanssanne. Sitten hän otti ilolla vastaan teidän vastauksenne: Niin myös sinun henkesi kanssa. Tervehdimme toisiamme samoin sanoin uudelleen, kun valmistaudumme ehtoolliselle. Ja aivan lopuksi Herran siunauksessa meille kaikille vielä kerran rukoillaan rauhaa. Näissä vuorotervehdysten ja Herran siunauksen sanoissa on varsinaisena lausujana itse Jeesus, hän, joka ensimmäisenä sunnuntaina tuli opetuslastensa keskelle mukanaan tervehdys: Rauha teille.

Tässä messussa vietämme erityistä juhlaa, kun papeiksi vihitään teidät neljä kirkkomme työntekijää Hanna, Veera, Veli-Matti ja Ville. Rauha teille. Suuri tehtävä ihmisten ja Jumalan palvelijoina odottaa teitä. Ei ihme, jos mielessä on tiettyä arkuutta uuden, Jumalalta saadun tehtävän edessä. Juuri siksi on hyvä sanoa uudelleen: Rauha teille. Kaikki järjestyy. Kaikki menee lopulta hyvin. Teille avautuu aivan uusi ulottuvuus, jossa kuljette kaiken aikaa ajan ja ikuisuuden, tämän- ja tuonpuoleisen sekä ihmisen ja Jumalan rajapinnalla. Pappeina kohtaatte paljon odotuksia paitsi muilta ihmisiltä myös itseltänne. Tärkeintä on, että muistatte olevanne ihmisiä, joilla on ihmisen tunteet, ajatukset, ilot ja murheet. Kenties matkan varrella epäilyksetkin muistuttavat olemassaolostaan. Onko Jumala sittenkään kutsunut minua? Toimiiko hänen johdatuksensa? Olenko sittenkin ymmärtänyt jotakin Jumalassa, uskossa ja kutsumuksessa väärin?

Evankeliumissa kerrotaan myös toisesta sunnuntaista, jolloin opetuslapset olivat taas lukkojen takana. Mukana oli myös Tuomas, joka ei ollut joukossa viikkoa aiemmin. Hänen oli mahdotonta uskoa kuulemaansa. Hän epäili. Voiko ylösnousemus olla totta? Olivatko muut opetuslapset nähneet edellisenä sunnuntaina vain näkyjä? Miten kuollut voisi olla jälleen elossa? Jeesus tuli seuraajiensa keskuuteen ja kohtasi epäilevät kysymykset samalla tavalla kuin ensimmäiselläkin kerralla. Hän sanoi jälleen: Rauha teille. Epäilyt ovat joskus Jeesuksen seuraajien mielessä, mutta silloinkin Jeesuksen tervehdys on lämmin ja kannustava. Uskon määrä ja vahvuus ei ole tärkeintä. Tärkeintä on uskon kohde, ylösnoussut Jeesus. Tämä on tärkeä ja rohkaiseva muistutus jokaiselle Jeesuksen seuraajalle, meille kaikille. Täydellisten ja virheettömien joukot kokoontuvat jossakin muualla, mutta kirkossa kokoontuvat syntiensä ja epäilyjensä, pelkojensa ja hämmennyksiensä kanssa kipuilevat Jeesuksen seuraajat.

Hyvä seurakunta. Rauha teille. Kun messu on ohi, meidät lähetetään maailmaan elämään Jeesuksen seuraajina. Meillä on tehtävänämme todistaa siitä iloisesta uutisesta, että Jeesus elää ja hän tahtoo antaa meille kaikille ja tälle koko vaivatulle maailmalle rauhan.

Evankeliumitekstinä Joh. 20:19–31

Arkkipiispa Tapio Luoma