Oliko Jeesus liberaali vai konservatiivi?

Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 2

Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä. Silloin fariseukset sanoivat hänelle: ”Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?” Mutta Jeesus vastasi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa? Hän meni, Abjatarin ollessa ylipappina, Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille.” Ja Jeesus sanoi heille: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.”

Haave vapaudesta on ollut yksi voimakkaimmista ihmisen käyttäytymistä ja ratkaisuja ohjaavista voimista. Sen nimissä on syyllistytty raskaaseen väkivaltaan esimerkiksi vallankumouksissa ja sotilaallisissa hyökkäyksissä naapurimaihin. Toisaalta se on innostanut kehitykseen ja hyvinvointiin, joiden hedelmistä me täällä Suomessakin saamme nauttia. Meille suomalaisille valtiollisella vapaudella, itsenäisyydellä, on suuri merkitys. Vapaus kuuluu Euroopan unionin perusarvoihin mm. ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja kansanvallan ohella.

Yksittäisen ihmisen elämässä vapaus on niin ikään tärkeää. Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1948 julkistama ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus toteaa jo ensimmäisessä artiklassaan: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan.” Haluamme olla mahdollisimman vapaita kaikesta pakosta, vapaita ratkaisemaan ja päättämään asioista mahdollisimman pitkälle itsenäisesti. Sananvapaus, uskonnonvapaus, omantunnonvapaus, yhdistymisvapaus ja liikkumisvapaus ovat esimerkkejä vapauksista, joiden arvon huomaavat erityisesti ne, joilta nuo vapaudet viedään.

Erityisesti niin sanotuissa länsimaissa vapaus on kasvanut itsenäiseksi, jos kohta monimerkitykselliseksi katsomukseksi, liberalismiksi. Yhteistä kaikille liberalismin muodoille on ajatus yksilönvapaudesta ja ihmisten välisestä tasa-arvosta. Yhteiskunnallisessa keskustelussa liberalismin käsite on tullut tutuksi toisen vähintään yhtä monimerkityksellisen yhteiskunnallisen ajatussuunnan, konservatismin vastavoimana. Ajatuskulku on, että toisin kuin liberalismi, konservatismi haluaa säilyttää vanhaa ja ryhtyä uudistuksiin varovaisesti.

Nuo käsitteet liberalismi ja konservatismi epäilemättä auttavat hahmottamaan ihmisten ajatuksia ja yhteiskunnassa vaikuttavia virtauksia. Samalla ne kuitenkin tarpeettomasti jakavat ihmisiä ”meihin” ja ”heihin”. Niistä on tullut leimoja, joilla halutaan hiljentää toisella tavalla ajattelevat. Liberalismin ja konservatismin pitkälle viety vastakkainasettelu ei enää juurikaan lisää keskinäistä ymmärrystä, vaan sen sijaan se lietsoo polarisaatiota, ihmisten jakoa kahteen leiriin. Kirkossakin tämä on tullut tutuksi, kun keskusteluissa aivan tietoisesti määritellään näkökulmia ja ajatuksia joko konservatiivisiksi tai liberaaleiksi. Ikävää ei sinänsä ole se, että noita käsitteitä käytetään, vaan ennen kaikkea se, että niiden mukaan ihmisen voi olla vain joko kokonaan konservatiivi tai kokonaan liberaali. Välimuodoille tai toisenlaisille yrityksille ymmärtää ei ole tilaa. Vai pystytkö sinä vastaamaan, oletko joka suhteessa konservatiivi vai joka suhteessa liberaali?

Entä onko Jeesus liberaali vai konservatiivi? Kumman leirin lippuja Herramme liehuttaa? Kenen puolelle hän asettuu tässä viheliäisessä leimojen lennättelyssä? Luukkaan evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Laista ei häviä piirtoakaan, ennemmin katoavat taivas ja maa.” Onko Jeesus siis konservatiivi, joka ei näe mahdolliseksi muuttaa Jumalan antamaa lakia? Toisaalta päivän evankeliumissa Markuksen mukaan hän toteaa: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.” Onko Jeesus sittenkin liberaali, joka on valmis soveltamaan Jumalan lakia väljästi tilanteen mukaan?

Rohkenen ajatella, että koko kysymyksenasettelu, siis että onko Jeesus konservatiivi vai liberaali, on tarpeeton. Se on sitä jo sen vuoksi, että evankeliumin kertomukset Jeesuksesta eivät sijoitu sellaiseen maailmaan, jossa olisi käyty nykyisenlaista yhteiskunnallista kädenvääntöä konservatismin ja liberalismin välillä. Rooman valtakunnassa ei varmaankaan käyty ylipäätään mitään meidän tuntemaamme yhteiskunnallista keskustelua, koska tuon aikaisessa Israelissa asioiden suunnan päättivät keisari, maaherra, kuningas ja ylipappi. Heillä oli valta määritellä yhteiskunnan suuntaa. Muiden ei kannattanut vaivautua siihen ottamaan kantaa. Se olisi ollut epäilemättä vaarallistakin.

Tosin Jeesus kyllä otti kantaa, ja hänen kannaltaan se olikin lopulta hyvin vaarallista. Yhtäältä Jeesus kehotti maksamaan veroja keisarille, toisaalta hän torjui fariseusten ja lainopettajien kohtuuttomat hurskausvaatimukset. Tässä ei kuitenkaan ollut kysymys konservatismista ja liberalismista siinä mielessä, miten me sen miellämme. Jeesuksen tulokulma on toisenlainen. ”Ihmisen Poika on myös sapatin herra.” Ajatuksen on täytynyt kuulostaa fariseusten korvissa hävyttömältä. Jeesus asettaa itsensä lain vaatimusten yläpuolelle ja samalla hän kyseenalaistaa laintulkinnan, jota fariseuksen sukupolvesta toiseen olivat koettaneet varjella.

”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.” Jeesus ei kiellä sapatin merkitystä. Hän ei mitätöi perinnettä itsessään, mutta hän esittää siitä uuden tulkinnan. Jeesus esittää sellaisen mallin vapaudesta, jonka voi ajatella kelpaavan myös oman aikamme konservatiiveille ja liberaaleille. Jumalan kolmas käsky lepopäivän pyhittämisestä on nimittäin edelleen mitä ajankohtaisin aikana, joka korostaa tehokkuutta, omien rajojen ylittämistä ja parhaan version löytämistä itsestä. Jeesuksen vapauden viesti tarjoaa lepoa myös niille, joiden hengellistä elämää luonnehtii ankara yritys elää Jumalan mielen mukaista elämää. Sapatin lepo on ihmistä varten, jotta ihminen jaksaisi, ei sitä varten, että ihminen saisi siitä lisää taakkaa. Jumalan käskyt ovat ihmistä varten, ihminen ei ole niitä varten.

Lain ja vapauden suhde on keskeinen teema Martti Lutherin opetuksissa. Laki sekä Jumalan lakina että yhteiskunnan lakina on aina ihmistä varten. Lutherin mukaan lakien tavoitteena on lähimmäisenrakkaus, sillä niiden on määrä suojella lähimmäistäni minun itsekkyydeltäni ja ahneudeltani. Lait asettavat rajat, jotta omanvoitonpyynnille ja lähimmäisen hyväksikäytölle ei jäisi tilaa. Yksi Lutherin tärkeimmistä kirjoituksista on otsikoitu sanoilla Kristityn vapaudesta. Siinä hän toteaa näin: ”Kristitty on riippumaton ja vapaa kaikesta eikä kenenkään alamainen. Kristitty on velvollinen palvelemaan kaikessa ja on jokaisen alamainen.” Uskon näkökulmasta kristitty on siis vapaa laista, mutta rakkauden näkökulmasta hän on kaikkien palvelija.

Vapaus on kallisarvoinen lahja. Kovin helposti se menetetään, kun nuhteettomuusponnisteluilla yritetään olla mieliksi Jumalalle. Aina löytyy myös niitä, jotka mielellään kahlitsevat toisia erilaisin määräyksin ja säännöin. Kristuksen sinulle hankkima vapaus on kuitenkin niin arvokas lahja, että siitä kannattaa pitää kiinni. Herramme Jeesus kutsuu jokaista sellaiseen vapauteen, joka ei taivu liberalismin ja konservatismin välisen kädenväännön aiheeksi. Luther kirjoittaa näin:

Kristitty ei elä itselleen, vaan Kristukselle ja lähimmäiselleen, Kristukselle uskossa, lähimmäiselleen rakkaudessa. Uskossa hän kohoutuu ylös Jumalaan ja rakkaudessa hän taas laskeutuu alas Jumalasta, mutta pysyy kuitenkin aina Jumalassa ja Jumalan rakkaudessa. — Katso, se on oikeaa kristillistä, hengellistä vapautta, joka vapauttaa sydämen kaikista synneistä, laeista ja käskyistä ja on niin paljon korkeampi kaikkea muuta vapautta kuin taivas on korkeampi maata. Suokoon Jumala, että me sen oikein käsittäisimme ja pitäisimme. Amen.

Kuva: Mika Okko