Kenttäpiispa Pekka Asikaisen virkaan siunaaminen

Arvoisa kenttäpiispa Asikainen, veljemme Pekka. Hyvä kokoontunut seurakunta.

Vajaan kuukauden kuluttua, heinäkuun 11. päivänä tulee kuluneeksi 82 vuotta siitä, kun sotarovasti Johannes Björklund sai nimityksen Suomen Puolustusvoimien ensimmäiseksi kenttäpiispaksi. Jatkosota oli syttynyt vain parisen viikkoa aiemmin. Raskaiden talvisodan vaiheiden ja vain runsaan vuoden kestäneen rauhan jälkeen maa oli jälleen sotatilassa. Kenttäpiispan virka syntyi käytännön tarpeeseen, minkä kokemukset niin taistelurintamalla kuin kotirintamallakin olivat osoittaneet.

Sinä, Pekka, olet maamme kahdeksas kenttäpiispa. Omalla vuorollasi ryhdyt nyt johtamaan Puolustusvoimien kirkollista työtä. Sinä ja läheisesi olette saaneet viime päivinä paljon onnitteluja ja Jumalan siunauksen toivotuksia. Ne ovat tärkeitä ja merkityksellisiä viestejä siitä, että viranhoitoasi tarvitaan, sinun toivotaan siinä menestyvän ja sinun halutaan siinä jaksavan.

Kenttäpiispa Björklundin ajoista maailma on muuttunut paljon. Maamme ja maanosamme on kahdeksassakymmenessä vuodessa nähnyt monenlaisia vaiheita. Tuoreista käänteistä järkyttävimpiin kuuluu jo yli vuoden jatkunut Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa. Vakaus ja rauha ovat osoittautuneet hauraiksi mutta samalla entistä tärkeämmiksi ja vaalimisen arvoisiksi.

Sotatapahtumat omassa maanosassamme korostavat niitä asioita, joita varten kenttäpiispan virka sodan keskellä perustettiin Puolustusvoimiin. Ensimmäinen noista asioista on se, että elämän suuret kysymykset, ennen muuta rajallisuuden ja kuoleman pohdinnat, ovat nousseet erityisellä tavalla ajatuksiin. Puolustusvoimissa jos missä nämä kysymykset ovat tuttuja rauhankin aikana – sisältyyhän oman maan puolustamiseen aina riski elämän äkillisestä päättymisestä. Edelleen päänvaivaa Puolustusvoimissa palveleville aiheuttavat toisinaan aivan normaalit siviilielämän kysymykset kuten toimeentulon, ihmissuhteiden ja terveyden pulmat. Ihmisellä on ihmisen ilot ja surut, olkoon hän siviili tai sotilas. Kaiken tämän takia on olemassa Puolustusvoimien kirkollinen työ ja sen johdossa kenttäpiispa.

Kenttäpiispan virka kertoo myös valtion ja luterilaisen kirkon yhteistyöstä, jossa suomalaisen yhteiskunnan moniarvoistumisen myötä on mukana yhä tiiviimmin myös muita kirkkoja ja uskontokuntia. Tämän yhteistyön tarkoituksena on vahvistaa suomalaisten kriisinsietokykyä ja henkistä jaksamista niin rauhan kuin sodankin oloissa. Hengellinen ulottuvuus on tässä yhteydessä ennen kaikkea voimavara, jonka todellinen merkitys havaitaan usein vasta äärimmäisissä tilanteissa, kun elämän rajallisuus tulee hyvin konkreettiseksi. Mistä löytyisi toivo toivottomuuden keskellä? Miten jaksaa, kun voimavarat ovat huvenneet? Miten pystyisi näkemään tulevaisuuteen siihen hetkeen asti, jolloin tämän hetken vaikeudet ovat selvinneet ja nykyiset rasitustekijät poistuneet? Näidenkin kysymysten vuoksi on olemassa Puolustusvoimien kirkollinen työ ja sen johdossa kenttäpiispa.

Kenttäpiispana sinä, Pekka, olet keskeisesti mukana myös evankelis-luterilaisen kirkon hallinnossa. Pääset tuomaan kirkolliseen päätöksentekoon niitä kokemuksia ja elämäntuntoja, joita Puolustusvoimien laajassa kokonaisuudessa koetaan ja tunnetaan. Kirkkomme kannalta nuo terveiset ovat arvokkaita ja odotamme yhteistyötä kanssasi innolla.

Tänä iltana täällä Helsingin tuomiokirkossa sinut sidotaan kenttäpiispan tehtäviin kirkolliseen tapaan hyvin vahvalla ja velvoittavalla tavalla. Tämä sitomisesi kenttäpiispan virkaan tapahtuu ensinnäkin julkisessa tilaisuudessa. Kokoontunut seurakunta ottaa sinut vastaan kaikille avoimessa jumalanpalveluksessa. Toisekseen sinä sitoudut kenttäpiispan virkaan vastaamalla ääneen kysymyksiin, joita sinulle alttarilla esitän. Koko seurakunnan kuullen annat lupaukset, jotka seuraavat mukanasi virkaa hoitaessasi. Sinut siunataan kätten päälle panemisella osoituksena siitä, että saat luottaa työssäsi Jumalan johdatukseen. Ja sitten vielä annan meille kaikille suunnatun kehotuksen ottaa sinut rakkaasti vastaan ja tukea sinua työssäsi.

Hyvä Pekka. Edessäsi on antoisa elämänvaihe kenttäpiispan virassa. Kulje sotilaspapistosi rinnalla kuunnellen ja rohkaisten. Anna myös muiden Puolustusvoimissa palvelevien, niin kantahenkilökuntaan kuuluvien kuin varusmiesten ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien naisten, kuulla äänessäsi ja nähdä toiminnassasi ihmisistä välittävän ja heidän hyväänsä ajattelevan sielunpaimenen lempeä mutta luja ote. Emme voi tietää, mitä tuleva tuo tullessaan ja millaiset ajat ovat edessämme. Sen kuitenkin tiedämme, että se Jumala, joka on luonut maailmankaikkeuden, tämän risaisen mutta niin kauniin ja ainutlaatuisen maailman, kulkee kanssasi ja tahtoo toimia viranhoitosi välityksellä. Hän lahjoittaa meille tulevaisuuden ja toivon.