Jumala on täällä nyt

60 astetta, 27 minuuttia ja 9 sekuntia pohjoista leveyttä. 22 astetta, 16 minuuttia ja 42 sekuntia itäistä pituutta. Nämä ovat Turun tuomiokirkon koordinaatit. Kello on nyt xx minuuttia ja yy sekuntia yli kuudentoista. Näin voidaan määritellä paikka tilaisuudelle, jossa parhaillaan olemme, ja tälle ohikiitävälle hetkelle, joka jatkuvasti vaihtuu uuteen.

Kirkollisissa ilmoituksissa moinen tarkkuus olisi tosin tarpeetonta ja kömpelöäkin. Olemme osanneet tulla ajoissa oikeaan paikkaan yksinkertaisemmankin tiedon perusteella.

Nykyisin ajan ja paikan määrittelyyn on olemassa tarkat menetelmät. Sijainti voidaan yksilöidä millimetrin tarkkuudella. Sekunti on mahdollista jakaa nanosekunteihin, sekunnin miljardisosiin. Hiukkasfysiikan tutkimus, laiva- ja lentoliikenteen ohjaus ja avaruuden kartoitus tarvitsevat täsmällisiä aika- ja paikkatietoja, vaikka tavallisessa arjessa riittää vähempikin.

Joka tapauksessa aika ja paikka sitovat meidät tiiviisti tähän maailmaan. Kukaan ei voi olla kahdessa paikassa tai ajassa samanaikaisesti. Niinpä me olemme nyt Turun tuomiokirkossa kellon lähestyessä 16.30:a tänään 24. päivänä joulukuuta 2022.

Äsken jouluevankeliumissa kuulimme ajan- ja paikanmääreitä tapahtumalle, jonka vuoksi joulun juhlaa vietämme. Kaksituhatta vuotta sitten ei ollut käytössä koko maapallon kattavaa koordinaatistoa eikä sekunnin murto-osia mittaavia kellolaitteita. Oli turvauduttava toisenlaisiin, karkeampiin ajan- ja paikanmääreisiin.

Evankelista Luukkaalle oli tärkeää ajoittaa ja paikoittaa Jeesuksen syntymähetki mahdollisimman tarkasti. Koulutettuna ja kriittisesti ajattelevana ihmisenä hän pyrki täsmällisyyteen, jotta hänen kertomuksensa yleisö osaisi sijoittaa kuvatut tapahtumat niiden oikeille paikoille historiassa ja laajassa Rooman valtakunnassa.

Antiikin ajalle tyypilliseen tapaan Luukas hahmotti historian kulun hallitsijoiden virkakausien mukaan:

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana.

Oman aikamme näkökulmasta tuollainen voi vaikuttaa kovin ylimalkaiselta: eletään keisari Augustuksen valtakautta, käynnissä on ensimmäinen verollepano ja Quiriniuksen virkakausi Syyrian käskynhaltijana. Paikka sentään ilmaistaan jo vähän tarkemmin:

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun.
Galilea, Nasaret, Juudea ja Betlehem löytyvät meidänkin kartoiltamme, vaikka tarkkaa osoitetta betlehemiläisen majatalon talliin ei annetakaan.

Aika- ja paikkatietojen ylimalkaisuudesta huolimatta Luukkaan kuvauksella on tärkeä viesti. Jumala, joka on kaikkivaltias ja kaikkialla läsnä oleva, ajasta ja paikasta riippumaton ajan ja paikan Luoja, syntyy pieneksi ihmislapseksi eräänä sydänyön hetkenä jossakin laajan valtakunnan laitamilla. Ajan virrassa ja paikasta toiseen taivaltaen hän kasvaa aikuiseksi ja kokee elämän iloja ja suruja, kunnes hänen aikansa päättyy ja hän muiden ihmisten tavoin kohtaa kuolemansa. Tällaisen elämänkaareen kaikkivaltias suostui vapaaehtoisesti, mielessään luotujensa hyvä.

Ajatusta Jumalasta, joka syntyy ihmiseksi, on arvosteltu aikojen saatossa. On koettu kerrassaan Jumalan arvoa alentavaksi, että hän ikuisena ja pyhänä olentona suostuisi osaksi aineellista ja katoavaa todellisuutta. Sellaista ei ole pidetty Jumalalle sopivana.

On myös kysytty, miten kaikkivaltias, ikuinen ja kaikkialla läsnä oleva Jumala voisi sitoutua vain yhteen aikaan ja paikkaan. Eikö hän ole läsnä aina ja kaikkialla? Miksi jokin niin erityinen ja monelle etäinen asia kuin pienen Jeesus-lapsen syntymä kaukaisen maan syrjäisessä kolkassa kauan sitten merkitsisi jotakin niin suurta kuin Luukas, muut Uuden testamentin kirjoitukset ja kristillinen kirkko julistavat?

Kuitenkin Luukkaan vastaus ja joulun sanoma vakuuttavat, että juuri noissa vähäpätöisen tuntuisissa yksityiskohdissa piilee koko tapahtuman ihmeellisin ja valoisin seikka. Ikuinen, kaikkivaltias Jumala syntyy ihmiseksi sitoutuakseen siihen, mikä on rajallista, katoavaista, pientä ja haurasta, koska hän rakastaa rajallista, katoavaista, pientä ja haurasta.

Jumala syntyy ihmiseksi juuri tiettynä aikana juuri tietyssä paikassa, koska se, mikä on erityistä ja yksittäistä, on hänelle tärkeää. Hän ei ole kiinnostunut luomastaan maailmasta tai rakasta ihmiskuntaa vain jollakin yleisellä tasolla. Hän on läsnä juuri tässä ja juuri nyt, juuri tänä erityisenä hetkenä juuri tässä erityisessä paikassa, ja hän rakastaa aivan tiettyä yksittäistä ihmistä – juuri sinua. Hän on läsnä siellä ja silloin, kun sairaus, sota, toimeentulon huolet, arvottomuuden kokemus ja epäoikeudenmukaisuus varjostavat elämää. Jokainen ihminen on Jumalalle erityinen.

Sillä, mikä on yksittäistä ja pientä, sillä, mikä tuntuu vähäpätöiseltä, onkin mittaamattoman suuri merkitys. Juuri tästä hetkestä täällä Turun tuomiokirkossa on suora yhteys kahden vuosituhannen taakse, siihen hetkeen betlehemiläisessä eläinsuojassa, kun kedon paimenet polvistuivat pienen ja hennon vauvan eteen ja näkivät ihmiseksi syntyneen Jumalan. Jumala osoitti rakkautensa heille siellä ja silloin, ja hän osoittaa sen meille tässä ja nyt.

Täällä Lounais-Suomessa, Turun tuomiokirkossa, jouluaaton hartaushetken puhe alkaa lähestyä loppuaan. Kello on 16.xx.yy. Jouluna Jumala syntyy ihmiseksi, kaltaiseksemme Jeesuksessa. Hän on nyt täällä, meidän luonamme, meidän keskellämme.