Jeesus antaa elämän

”Jeesus sanoi juutalaisille: ’Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.’” (Joh. 5:19–21)

Soli Deo gloria aeterna! Yksin Jumalalle ikuinen kunnia! Latinankielinen lause kertoo kiitollisuudesta, joka tietää ja tuntee osoitteensa. Yksin Jumalalle kunnia!  Monet taiteilijat ovat tuolla lauseella halunneet ilmaista, että Jumala on heidän luomistyönsä varsinainen aikaansaaja. Kunniaa ei haluta kahmia itselle, vaan hänelle, joka on kaiken Luoja. Niinpä esimerkiksi suuri säveltäjä Johann Sebastian Bach kirjoitti nuottipaperille jokaisen sävellyksensä yhteyteen kirjaimet SDG – soli Deo gloria! Yksin Jumalalle kunnia!

Lieneekö ollut jotakin tällaista mielessä arkkitehti Lars Sonckilla, kun hän suunnitteli Mikaelin kirkkoa? Kirkkosuunnitelman nimeksi hän nimittäin oli valinnut tuon lausahduksen: Soli Deo gloria eterna! Kenties ajatus Jumalan kunniaa julistavasta rakennuksesta nosti arkkitehdin rimaa niin korkealle, että hän itse näki työssään paljon puutteita. Seurakunta oli kuitenkin kirkkoon tyytyväinen eikä katsonut arkkitehdin myöhemmin esittämiä muutoksia tarpeellisiksi.

Kun sata vuotta sitten seurakuntajako Turussa tuli ajankohtaiseksi, uusi Mikaelin seurakunta sai käyttöönsä tuolloin vain toistakymmentä vuotta vanhan komean kirkon. Mikäpä uuden seurakunnan oli aloittaa työnsä, kun kirkko oli jo valmiina. Sitä sen ei tarvinnut enää rakentaa. Sen sijaan voitiin keskittyä rakentamaan uutta ajattelua, joka ottaisi vakavasti ajan haasteet. Työn keskuksena oli tuolloin ja on edelleen tämä Mikaelin kirkko, joka on suunniteltu ajatuksella: yksin Jumalalle kunnia!

Tänään juhlimme satavuotiasta Mikaelin seurakuntaa. Kuluneiden vuosien aikana seurakunnassa on yhä uudelleen jouduttu miettimään, miten pitää esillä Jumalan sanaa ja palvella lähimmäistä. Jatkuvasti on pohdittu, miten olisi viisainta kulloinkin toimia Jumalan rakkauden toteutumiseksi alueen ihmisten parissa. Vaikka ajat ovat toisenlaiset kuin sata vuotta sitten ja vaikka kirkon asema ylipäätään yhteiskunnassa on toisenlainen kuin seurakunnan perustamisen aikoihin, muutos on ollut jatkuvaa ja kysymykset ovat edelleen samat: mitä on olla kirkko juuri tässä kaupunginosassa juuri tänä päivänä?

Mikaelin seurakunnassa ja koko kirkossamme tulevaisuuden hahmottaminen on jatkuva prosessi. Työmuotoja on kehitetty ja kehitetään edelleen. Tapoja ilmaista kristillistä uskoa ja kutsua ihmisiä seurakunnan yhteyteen mietitään jatkuvasti. Seurakunnan jäsenen roolia omassa seurakunnassaan halutaan kaiken aikaa vahvistaa.

Näissä ja monissa muissa asioissa Turun Mikaelin seurakunta on toiminut omista, juuri tälle kaupunginosalle tyypillisistä lähtökohdista. Nyt voi todeta, että satavuotiaalla seurakunnalla on omaleimainen profiili, jossa etsitään ja kokeillaan uutta. Tavoitteena on ihmisläheinen, seurakunnan alueella asuvat ihmiset vakavasti ottava seurakuntaelämä. Ja kun tänään kohdistamme huomion menneeseen sataan vuoteen ja tähän päivään, on aihetta kiitokseen ja ylistykseen. Yksin Jumalalle kunnia!

Tämän sunnuntain evankeliumi muistuttaa, että kaikki elämä on Jumalan lahjoittamaa. Jeesus sanoo: ”Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.”  Jumalan lahjoittama elämä on jotakin niin väkevää, että kuolemakaan ei voi sitä nujertaa. Juuri tällaisen elämän Jumala lahjoittaa seurakunnalleen.

Ajatus elämästä Jumalan lahjana korostaa, että elämä ei koskaan ole viime kädessä ihmisen aikaansaannosta. Tämä koskee myös seurakunnan elämää. On toki välttämätöntä, että seurakuntalaiset ja työntekijät suunnittelevat ja toteuttavat vastuullisesti seurakunnan toimintaa ja mahdollistavat tällä tavalla seurakunnan elämän. Kirkkomme tarvitsee pohdintaa ja rukousta ja inhimillistä vaivannäköä monissa muodoissaan, jotta se osaisi joka päivä vastata ihmisten tarpeisiin ja Jumalan kutsuun.

Monipuolisen toiminnan, ennakkoluulottomien kokeilujen ja tulevaisuuden suunnittelun perustana on kuitenkin vakaumus, että vain Jeesus voi lahjoittaa elämän. Vain hän kykenee Pyhän Hengen kautta herättämään uskon. Vain hänen herättämänsä toivo rohkenee katsoa riittävän kauas ja riittävän laajalle. Ja vain Jeesuksen rakkaus voi tehdä meistä hänen seuraajiaan ja hänen rakkautensa heijastajia.

Kirkon työ on Jumalan työtä ja sen elämä on Jumalan lahjoittamaa. On helpottavaa ja suorastaan vapauttavaa ymmärtää, että kirkon elämä ja tulevaisuus eivät viime kädessä perustu meidän osaamiseemme ja viisauteemme. Ne perustuvat yksinomaan Herramme Jeesuksen tahtoon, joka haluaa käyttää meidän häneltä lahjaksi saamiamme osaamista ja viisautta. Yksin Jumalalle kunnia!

Tänään vietämme paitsi Mikaelin seurakunnan myös seurakunnan kirkkoherran juhlaa. Miten sopivaa onkaan onnitella tänään sekä laumaa että sen paimenta! Hyvä Jouni. Pitkäaikaisena Mikaelin seurakunnan kirkkoherrana tunnet laumasi erinomaisesti. Jumala on antanut sinulle työnäyn, jonka olet voinut jakaa työyhteisösi ja luottamushenkilöiden kanssa. Mikaelin seurakunta tunnetaan innostuneesta ja uutta etsivästä otteestaan.

Tässä kaikessa sinulla on ollut ja on edelleen keskeinen rooli. Myös kirkkoherran jaksamisen ja innostumisen lähteenä on ymmärrys siitä, että Jeesus Kristus on kaiken perusta ja mahdollistaja. Tiedän, että sinun on henkilökohtaisestikin helppo yhtyä huudahdukseen: Yksin Jumalalle kunnia!

”Poika antaa elämän kenelle tahtoo.”  Me uskomme siihen, että Herramme Jeesus tahtoo antaa elämän niin Mikaelin seurakunnalle kuin jokaiselle meistä. Olkoon siis kyse seurakunnan elämästä tai yksittäisen ihmisen elämästä, elämä on aina lahjaa, Jumalan lahjoittamaa. Siksi on aihetta kiitokseen ja ylistykseen. Soli Deo gloria aeterna! Yksin Jumalalle ikuinen kunnia!