Hyvää joulua

Luukas 2: 1–14

Hyvää joulua! Näinä aikoina tämä taitaa olla yleisin tervehdys, kun ihmiset tapaavat toisiaan. Lukuisa määrä joulukortteja on lähetetty ja vastaanotettu. Puhelinkeskusteluihin, työpaikan joulujuhliin, harrastepiirien kokoontumisiin ja satunnaisiin tapaamisiin on sisältynyt tuo parin sanan mittainen toivotus.

Hyvän joulun toivotus on helppo nähdä asiaan ja tähän juhla-aikaan kuuluvana fraasina, joka nyt vain kuuluu tuoda ilmoille yleisen tapakulttuurin mukaisesti. Hyvän joulun toivotus on kuitenkin enemmän. Se on ilmaus siitä, että me haluamme toisillemme hyvää ja tuomme sen selvästi ilmi juuri joulujuhlan yhteydessä. Yksi joulun tärkeistä merkityksistä onkin siinä, että se antaa meille luontevan mahdollisuuden osoittaa lähimmäisillemme, että he ovat mielessämme ja että toivomme hyvyyden olevan mukana heidän elämässään.

Millainen oikeastaan on hyvä joulu? Mikä tekee joulusta hyvän? Näihin kysymyksiin ei taida löytyä yhtä ainutta vastausta. Jokaisella on omat arvostuksensa ja tapansa viettää tätä vuoden pimeimpään aikaan sijoittuvaa juhlaa. Monille hyvä joulu on ajan viettämistä läheisten kanssa, toisille taas hakeutumista yksinäisyyteen. Jotkut panostavat hyvän joulun rakentamiseen perinteisiä tapoja vaalien, toiset viettävät nämä päivät ilman syvempää perinteiden noudattamista. Hyvä joulu ei ole kaikille samanlainen.

Jouluevankeliumin kertomus antaa yhden kuvauksen siitä, millainen oli ensimmäinen joulu ja mikä siinä oli hyvää. Juhlan aihetta tuskin oli siinä, että Joosef ja Maria olivat joutuneet lähtemään vaivalloiselle matkalle keisari Augustuksen käskystä. Runsaan sadan kilometrin matka pohjoisen Galileasta etelään Juudeaan oli tuon aikaisin matkustusmenetelmin ponnistus sinänsä. Marian raskaus toi mukaan oman jännitysmomenttinsa.

Ensimmäisen joulun tunnelmia ei tarkemmin kuvailla. Jouluevankeliumin kuulija joutuu vain arvailemaan, mitä matkalaisten mielissä liikkui. Miltä tuntui, kun viimein Betlehem tuli kukkuloiden takaa näköpiiriin tai kun yösijaa ei mistään tahtonut löytyä? Mitä Maria ja Joosef ajattelivat, kun oli suostuttava hyväksymään eläinten suoja nukkumapaikaksi? Ja millaista oli noissa oloissa ilo, jonka lapsen syntymä toi mukanaan? Ensimmäisen joulun tunnelmat jäävät näiltä osin hämärän peittoon.

Betlehemin liepeillä yötöissä olleiden paimenten mielenliikkeistä jouluevankeliumi kertoo enemmän. Sitä ei tosin sanota, pyrkikö uni tulemaan silmään tai tuntuiko työ heistä tärkeältä vai enemmänkin turhauttavalta. Enkelin ilmestyminen sai kuitenkin aikaan ensimmäisen maininnan siitä, miltä ensimmäinen joulu jostakin ihmisestä tuntui. Paimenet pelästyivät. Kovin toisin ei ehkä olisi voinut ollakaan, kun keskellä pimeää yötä outo olento ilmestyy häikäisevän valon ympäröimänä.

Enkelin tarkoitus ei kuitenkaan ollut herättää pelkoa. Päinvastoin. Enkeli sanoi paimenille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.” Tämä oli enkelin hyvän joulun toivotus. Älkää pelätkö. Ottakaa vastaa ilo, ilo siitä, mitä Betlehemissä on tapahtunut, ilo siitä, että Jumala välittää ihmisestä.

Enkelin hyvän joulun toivotus sisältää paljon. ”Älä pelkää.” Inhimillisten tunteiden joukossa pelko on yksi ikävimmistä. Pelon aiheista ei ole pulaa. Olkoon pelon aiheuttaja mikä hyvänsä, se hiipii jatkuessaan toistuvasti mieleen ja karkottaa tieltään valoisammat ajatukset. Enkelin valoisaa rohkaisua tarvitaan tänäänkin. Tässä on yksi ensimmäisen joulun paljastama merkitys sille, että me toivotamme toisillemme hyvää joulua.

Mutta hyvään jouluun kuuluu muutakin. Yksi toivotuimpia inhimillisiä tunteita on ilo. Kukapa ei haluaisi olla hyvällä mielellä ja iloisena mahdollisimman pitkään. Ihmisen elämän vaikeisiin asioihin kuuluu oppia hyväksymään, että jatkuva ilon tunne on mahdotonta. Niin monet asiat huolestuttavat ja vetävät mielialaa alaspäin. Jokainen ilon hetki on kiitollisuuden arvoinen.

Enkelin hyvän joulun toivotus kertoo ilosta, jota ihminen ei aina löydä omasta sisimmästään. Enkeli suuntaa huomion ihmisen ulkopuolelle, hänen tunteistaan riippumattomaan iloon, Jeesuksen syntymään. Iloista Jeesuksen syntymässä on ennen muuta se, että siinä suuri Jumala sitoutuu pienen ihmisen elämään ja on valmis kokemaan kaiken sen, mitä kukin meistä oman elämänsä varrella kokee, myös ilottomuuden. Ilo lähelle tulevasta ja ihmisen vakavasti ottavasta, häntä rakastavasta Jumalasta on iloa siitä, että elämällä on suunta, merkitys ja valoisa tulevaisuus. Tämä ilo on olemassa silloinkin, kun ihmisen on vaikea sitä itsestään löytää.

Enkelin hyvän joulun toivotus paimenille jatkui suuremman enkelijoukon ylistyslaululla: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Hyvään jouluun kuuluvat kiitos, rauha ja rakkaus. Kaikki nämä ovat asioita, joita me ihmiset aina ja kaikkialla kaipaamme ja tarvitsemme. Elämä ilman kiitosta käy katkeraksi, ilman rauhaa se käy ahdistavaksi ja ilman rakkautta kylmäksi ja kovaksi. Kysymys ei ole vain sisäisistä tunteistamme vaan voimista, jotka vaikuttavat elämäämme.

Pelottomuus, ilo, kiitos, rauha ja rakkaus. Kaikki tämä kumpuaa ensimmäisen joulun tapahtumista. Niiden kutsumina olemme tänäkin jouluna tulleet koolle tänne Turun tuomiokirkkoon. Pelottomuus, ilo, kiitos, rauha ja rakkaus liittyvät Jeesukseen, ihmiseksi syntyneeseen Jumalaan, joka ei ole jättänyt ihmistä yksin. Ja juuri näistä asioista – siis pelottomuudesta, ilosta, rauhasta ja rakkaudesta – on kysymys aina, kun toivotamme toisillemme hyvää joulua.

Hyvä kokoontunut seurakunta: hyvää joulua!