Huokoisella rajalla

Maarian kirkko on ainutlaatuinen. Täällä on helppo kokea se ainutlaatuinen tunnelma, joka on tuttua kirkoissa yleensä mutta erityisesti vanhimmissa harmaakivikirkoissamme. Menneisyys on vahvasti läsnä muistuttaen, että näillä sijoilla ovat meitä edeltäneet sukupolvet kokoontuneet satojen vuosien ajan rukoilemaan Jumalaa ja pyytämään elämälleen siunausta. Tällainen tila herättää kunnioitusta ja samalla se kertoo siitä, miten pysyvää, halki aikojen ulottuvaa on ihmisen kaipaus Jumalan puoleen. Tämä sama kaipaus on meidätkin tuonut tänä aamuna Maarian kirkkoon.

Maarian kirkon ainutlaatuisuus perustuu moniin yksityiskohtiin, erityisesti arvoitukselliseen kuvitukseen seinillä ja kattoholveissa. Miten kiehtovia ne ovatkaan. Jotkut niistä ovat selväsit ymmärrettäviä, mutta mukana on paljon erikoista, outoja ihmishahmoja ja arvoituksellisia kuvioita.

Maarian kirkon vanhat kuvat kertovat keskiaikaisen ihmisen maailmankuvasta. Ajateltiin, että tavallisen elämän keskellä vaikuttaa epätavallisia voimia, joita muun muassa paholaisen hahmot kuvaavat. Keskiaikaiselle maailmankuvalle ei ollut ongelma nähdä tämä näkyvä maailma paikkana, jossa myös näkymättömän maailman voimat vaikuttavat. Nykyisin on tavallista väittää, että meidän aikamme mittapuiden mukaan tuon aikainen maailmankuva oli alkeellinen ja hyvin huonosti järkeen perustuva.

Mikkelinpäivän sanoma antaa kuitenkin ajattelemisen aihetta. Maarian kirkon seinämaalausten vahva viesti meillä tämän ajan ihmisille on nimittäin muistutus siitä, että näkyvän maailman lisäksi on olemassa näkymätön maailman ja että niiden välinen raja on huokoinen. Todellisuus koostuu molemmista maailmoista, näkyvästä ja näkymättömästä, jotka ovat läsnä yhtä aikaa. Näkymätön ei tule vasta näkyvän jälkeen, vaan se on jo nyt näkyvän sisällä ja keskellä. Näiden maailmoiden välissä on vain huokoinen, hiuksenhieno raja. Se mahdollistaa ja tekee ymmärrettäväksi sen, miksi kirkossa on erityinen tunnelma. Tämä tunnelma johtuu siitä, että näkymätön maailma on läsnä tämän näkyvän keskellä.

”Me uskomme yhteen Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.” Näin kirkoissa on jo miltei parin tuhannen vuoden ajan ilmaistu kristillistä uskoa niin sanotun nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen mukaan. Jumala on luonut sekä näkyvän että näkymättömän. Tässä näkyvässä todellisuudessa on huokoisia kohtia, joista näkymätön maailma pääsee erityisellä tavalla näkyvän maailman keskelle. Hengellinen elämä on elämää näkyvässä maailmassa, kuitenkin näkymättömän maailman koskettamana. Tuon kosketuksen kokeminen ei tietenkään rajoitu pelkästään kirkkorakennukseen, vaan se voidaan kokea missä tahansa: työn ääressä, levon hetkinä, elämän suurten käänteiden keskellä, luonnossa, ilossa ja surussa.

Tänään mikkelinpäivänä Jeesus kiinnittää huomion näkymättömään maailmaan viitaten lapsiin ja enkeleihin. Päivän evankeliumissa Jeesus puolustaa voimakkain sanoin lapsia ja korostaa heidän esikuvallisuuttaan, joka jokaisen aikuisen tulisi ottaa huomioon. ”Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.” Lasten kautta näkymätön maailma, Jumalan valtakunta tulee näkyvän maailman keskelle.

Mielessäni on tästä yksi esimerkki kuluneelta viikolta. Vietimme keskiviikkona kirkkoiltaa täällä Maarian kirkossa. Kuusivuotias tyttö tuli ennen tilaisuuden alkua tuossa käytävällä luokseni ja kysyi luontevasti ja mutkattomasti, onko taivaassa taloja, autoja ja kauppoja. En enää tarkalleen muista, mitä vastasin. Koin kuitenkin vahvasti sen, että lapsen konstailematon kysymys ohjasi minutkin ajattelemaan taivasta ja sitä, millaista mahtaakaan olla näkymättömässä maailmassa. Vaikka emme voi näkymätöntä maailmaa ymmärtää, saati saada sitä hallintaamme, tietoisuus sen läsnäolosta tuo voimaa ja rohkeutta

Jeesus nivoo yhteen lapset ja enkelit. ”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”  Pitkälti tähän Jeesuksen muistutukseen perustuu ajatus, että jokaisella ihmisellä, erityisesti jokaisella lapsella, on oma suojelusenkeli. On erityinen kunnia, että juuri lasten omat enkelit saavat katsella kaikkivaltiaan Jumalan kasvoja, joita kukaan kuolevainen ei voi katsoa.

On valitettavaa, jos taju näkymättömän maailman olemassaolosta kokonaan katoaa. Silloin käsitys todellisuudesta köyhtyy. Maarian kirkon maalauksissa ei kohdata ainoastaan keskiaikaista maailmankuvaa vaan niissä kuvastuu myös luottamus siihen, että tämä näkyvä maailma ei ole kaikki mitä on. Vaikka oma sukupolvemme ei jakaisikaan maailmankuvan erilaisia piirteitä keskiaikaisten edeltäjiensä kanssa, sen ei tarvitse hylätä näkymätöntä maailmaa. Kyse on siitä, että oman hahmotuskyvyn ja ymmärtämisen rajat tiedostetaan ja annetaan näkymättömän maailman ilmaista itseään niiden todellisuutemme huokoisten kohtien kautta, joissa näkyvä ja näkymätön maailma erityisellä tavalla kohtaavat.

Piispantarkastuksen aikana olemme työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa keskustelleet paljon seurakunnan tehtävästä ja työstä Maarian alueella. On ollut hyvä nähdä, miten tässä seurakunnassa halutaan tukea ihmisiä monin eri tavoin. Kaiken kirkon toiminnan, työn ja elämän lähtökohtana on vakaumus siitä, että Jumala on luonut kaiken näkyvän ja näkymättömän. Kirkon olemus ja tehtävä nousevat näkymättömästä maailmasta, jotta näkyvän maailman monenlaisissa tilanteissa me ihmiset voisimme kokea rohkaisua, iloa ja toivoa – siis kaikkea sitä, mitä maailmassa juuri näinä aikoina erityisesti kaivataan.

Maarian kirkolla on sanottavaa sekä ohi kulkeville, että sen sisäpuolelle astuville. Tämä kirkko julistaa rohkaisun ja toivon viestiä: Jumala on keskellämme. Hänen läsnäolonsa voidaan aistia kirkon jäljittelemättömässä tunnelmassa, lapsen katseessa, syksyisen kirkkomaan kauneudessa ja Jeesuksen vakuutuksesta, että enkelitkin kulkevat rinnallamme.