Ajallisuus ja ikuisuus

Hyvä Oulun hiippakunnan valittu piispa Keskitalo, veljemme Jukka. Hyvä seurakunta.

Tänään marraskuisena sunnuntaina vietämme Oulun hiippakunnan ja samalla koko kirkkomme juhlaa, kun sinut, Jukka, vihitään pohjoisen hiippakuntamme uudeksi esipaimeneksi. Olet saanut hiippakunnaltasi vahvan kutsun. Se osoittaa, että sinuun luotetaan ja sinun johdollasi täällä halutaan katsoa tulevaisuuteen.

Luottamuksen kohteena oleminen ja tulevaisuuteen katsominen eivät ole sinulle outoja asioita. Jo pitkään olet palvellut kirkossamme johtajan tehtävissä. Jyväskylässä saatu kirkkoherran kokemus ja kansliapäällikön vastuut kirkkohallituksessa riittävät kertomaan, että olet tottunut näkemään laajoja ja vaativia kokonaisuuksia. Tätä samaa hahmotusta tarvitaan edelleen, kun yhdessä hiippakuntasi seurakuntien, niiden jäsenten, luottamushenkilöiden, työntekijöiden ja muiden vastuunkantajien kanssa etsit reittejä tulevaan.

Kristillisen kirkon tehtävä on itsessään laaja kokonaisuus, joka on hahmotettava yhä uudelleen nopeasti muuttuvassa ajassamme. Tehtävä on niin laaja, että tämä näkyvä todellisuus ja sen haasteet eivät riitä sitä määrittämään. Kirkossa me toimimme tässä ajassa. Mukana on kuitenkin aina toinen todellisuus, jota nimitetään ikuisuudeksi tai taivasten valtakunnaksi tai tuonpuoleisuudeksi aivan erityisestä näkökulmasta. Kirkossa kohtaavat kaksi todellisuutta, ajallisuus ja ikuisuus, taivasten valtakunta ja tämä maailma, tuonpuoleisuus ja tämänpuoleisuus. Niiden varaan rakentunutta kirkon elämää täällä Oulun hiippakunnassa sinut, Jukka, tänään vihitään piispana johtamaan.

Laajan osaamisesi ja asiantuntemuksesi yksi piirre on aihe, johon tutkijana olet perehtynyt. Olet selvittänyt, mitä kristilliselle uskolle merkitsee se, että se elää länsimaisessa, modernissa kulttuurissa, jossa sen viesti ikuisuudesta, taivasten valtakunnasta, tuonpuoleisuudesta ja Jumalasta, eivät tunnu puhuttelevan siten kuin aiemmin. Tätä pohdintaa tarvitaan niin Oulun hiippakunnassa kuin koko kirkossammekin. Kirkon työssä tarvitaan herkkyyttä huomata erilaisia signaaleja, mutta myös herkkyyttä kuunnella Jumalan tahtoa.

Herkkyyden säilyttäminen vaativissa johtajan tehtävissä onkin mitä tärkeintä. Kyse on myös jaksamisesta ja kyvystä uudistua. Johtajan ja myös paimenen elämässä kiire ja työn paineet voivat peittää alleen oman sisimmän kuuntelun, sen sisimmän, jossa oma persoona tarpeineen haluaa tulla huomatuksi. Juuri tästä näkökulmasta on merkittävää, että sinun piispanvihkimyksesi, Jukka, tapahtuu isänpäivänä. Se muistuttaa läheisten ihmissuhteiden merkityksestä. Et ole ainoastaan Oulun hiippakunnan piispa vaan myös ja ennen kaikkea ihminen – puoliso, isä, isoisä, läheinen ja ystävä.

Hyvä Jukka. Tämä juhlapäivä tahtoo vakuuttaa sinut siitä, että et ryhdy työhösi Oulun hiippakunnan piispana yksin. Yhdessä läheistesi ja ystäviesi kanssa me muut tuomiokirkkoon kokoontuneet ja laaja joukko suomalaisia eri puolilla maata rukoilemme tänään sinun puolestasi. Pyydämme Jumalan siunausta ja hänen Pyhän Henkensä voimaa ja läsnäoloa kaikkeen siihen, mitä tuleva tuo eteesi piispanvirkaa hoitaessasi. Sinua rohkaistaan ja kannustetaan monin tavoin. Kun saat osaksesi Jumalan siunauksen toivotuksia, voit ottaa ne vastaan lämpiminä tervehdyksinä ja sydämellisinä tuen osoituksina.

Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo. Edessäsi on laaja ja merkittävä työkenttä. Pohjoisen Suomen kysymykset, ilon- ja huolenaiheet tulevat sinulle tutuiksi. Laaja ja monimuotoinen hiippakunta tarvitsee kannustustasi, rohkaisuasi ja rukouksiasi. Pidä siis huolta sinulle uskotusta hiippakunnasta ja todista ylösnousseesta Kristuksesta.