Suuri ilo koko kansalle

Takana on vaiheikas syksy. Politiikka niin kotimaassa kuin maailmallakin on sisältänyt dramaattisia käänteitä. Yhteiskunnallinen keskustelu on käynyt välillä kuumana. Ajatustenvaihdossa on yritetty pysyä asiassa, mutta sitä on maustanut tunteiden palo. Joku voisi tulkita tämän kaiken merkiksi toimivasta demokratiasta, joku toinen hätääntyneeksi poukkoiluksi yhä epävarmemmassa maailmassa.

Aikamme hektisyys, epävarmuus ja hajanaisuus sisältävät uhkan, että ymmärrys asioiden laajemmista yhteyksistä hämärtyy ja näkökulma kapeutuu. Kielteiset seikat varastavat huomion myönteisiltä asioilta. Pahimmillaan ilmavuus ajatusten ympäriltä katoaa ja ne alkavat kiertää kehää. Ihminen ei ole kone eivätkä hänen aivonsa ja mielensä toimi algoritmien logiikalla. Hän on lopulta varsin hauras olento, minkä näennäinen kovuus voi verhota vain tiettyyn rajaan asti.

Ihmisen haurauteen ja yrityksiin peittää se kovuudella liittyy monesti pelon tunne. Pelko siitä, että jotakin pahaa tapahtuu, ohjaa suojautumaan. Tässä mielessä pelko voi olla hyödyllistä. Mutta kun pelko alkaa hallita kaikkea suhtautumista muutoksiin, uhaksi koettuihin tilanteisiin ja ihmisiin, se muuttuu tyranniksi. Silloin joko lamaannutaan toimettomiksi tai varmistellaan pakonomaisesti turvallisuudentunnetta keinolla millä hyvänsä.

Pelon aiheita ajassamme riittää. Uutiset ilmastonmuutoksesta, ympäristötuhoista, sodista ja terrorismista herättävät ikäviä mielikuvia. Työelämän kysymyksiä, talouden näkymiä ja elinkeinojen tulevaisuutta tarkastellaan huolestuneina. Vaikeat kysymykset seuraavat toisiaan, eikä vastauksista ole helppo löytää yksimielisyyttä. Myös yhteiskunnallisen keskustelun sävy voi herättää pelkoa.

Joulu saapuu nyt otolliseen aikaan. Jotakin toisenlaista on tarjolla monen juhlapäivän ajan. Joulu on mahdollisuus koko suomalaiselle yhteiskunnalle ja meille sen jäsenille hiljentää vauhtia. Joulun ansiosta voimme huomata, että elämä on paljon enemmän, suurempaa ja syvällisempää kuin vain nopeaa siirtymistä asiasta toiseen, vastaamista yhä uusiin haasteisiin, jatkuvaa ratkaisujen etsimistä, omien näkökantojen puolustamista, edullisten asemien varmistamista ja yrityksiä pitää pelko loitolla.

Jouluevankeliumissa ja sen historiallisissa yhteyksissä voi havaita tuttuja ihmiselämän piirteitä. Yhteiskunnassa kuohui, ja roomalainen miehitysvalta pyrki pitämään levottomuudet kurissa rautaisella otteella. Verotuloja kaipaavan keisarin määräykset vaikuttivat ihmisten elämään epämiellyttävällä tavalla. Myös Marian ja Joosefin oli niiden vuoksi matkattava pohjoisesta Nasaretista eteläiseen Betlehemiin. Synnytyksen lähestyessä perheen tulevaisuus vaikutti epävarmalta. Toiveet säällisestä majapaikasta jouduttiin unohtamaan ja asettumaan yöksi eläinten seuraksi.

Joulun kertomuksessa yksittäisen ihmisen tuntemukset nivoutuvat laajoihin yhteyksiin, kun mahtavan keisarin ratkaisut vaikuttavat tavallisen kansan elämään syrjäisisisäkin maankolkissa. Tässä suhteessa maailma ja ihminen eivät ole muuttuneet. Odotukset ja pettymykset, ilot ja surut, toiveet ja pelot tuntuvat samanlaisilta kuin kaksituhatta vuotta sitten. Kaikessa on mukana ihmisen yritys joko muuttaa oloja, joissa hän elää, tai sopeutua niihin. Kumpikin vaihtoehto pitää sisällään kipua, jota on opeteltava sietämään. Sitä nimitetään kärsivällisyydeksi.

Jouluevankeliumin kuvaus Mariasta, Joosefista, Jeesus-lapsesta, enkeleistä ja paimenista on ajan saatossa paketoitu kiiltokuvamaisilla, sopusointua ja pohjatonta rauhaa ilmentävillä mielikuvilla. Niillä on oma merkityksensä. Todellisuus on kuitenkin arkisempaa ja rujompaa.

Kenties joulun viehätys ja kyky puhutella meitä monenlaisten vaatimusten keskellä sinnitteleviä ihmisiä perustuukin lopulta juuri siihen, että ihmistä suurempi hyvä ja rakastava voima tulee arjen rujouden keskelle. Elämä ei joulunakaan muutu kiiltokuvaksi, mutta toivoa tämän juhlan on määrä vahvistaa. Sitä tarvitaan suomalaisessa yhteiskunnassa juuri nyt. On jaksettava nähdä myös se myönteinen kehitys, jota on runsaasti niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Pelon ja epävarmuuden keskellä kuuluu enkelin valoisa tervehdys: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.”