Arkkipiispa Tapio Luoman puheenvuoro 4.10.2023

”Asetumme heikoimpien puolelle ja voimistamme niiden ääntä, joilla sitä yhteiskunnassa ei ole.”

Ovet Auki. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon strategia vuoteen 2026

Yhteiskunnallinen keskustelu kanavoituu tänä päivänä monilla eri tavoilla.

Noin 3,6 miljoonaa suomalaista kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Kirkko on jäsentensä kautta mukana yhteiskunnallisen keskustelun kaikilla tasoilla. Kirkolla on myös koulutettujen työntekijöidensä ja vapaaehtoistyöntekijöiden kautta erityistä asiantuntijuutta. Lapsi- ja perhetyössä toimitaan erilaisten perheiden arkisten kysymysten parissa, nuorisotyö tavoittaa valtaosan suomalaisista nuorista, diakoniatyössä kohdataan hätää kärsiviä ja seurakunta tuo yhteen erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Yhteistyöverkostojensa kautta luterilainen kirkko on ollut kehittämässä toimintamalleja, joilla pyritään turvaamaan ihmisarvoinen elämä esimerkiksi asunnottomuuden, ylivelkaantumisen, päihdeongelmien tai muiden ihmisen perusturvallisuutta haastavien tilanteiden äärellä.

Kirkon osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun synnyttää erilaisia reaktioita. Kritiikkiä esiintyy erityisesti silloin, jos kirkon näkökulmat eivät vastaa omia toiveita. Joskus kirkon ääntä pyritään vaimentamaan leimaamalla kirkko puoluepoliittiseksi toimijaksi. On tärkeää, että myös kirkon toimintaa ja näkemyksiä arvioidaan kriittisesti. Julkiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen ei ole kuitenkaan puoluepolitikointia. Kirkko tarkastelee yhteiskuntaa ja toimii siinä omasta arvopohjastaan käsin, puolueiden ohjelmista ja kannoista riippumattomana. Kansalaisyhteiskunnan – myös uskontojen – aktiivinen osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun on tärkeää myös demokratian toimivuuden kannalta.

Kestävä ja toimiva demokratia on myös nykyisen hallituksen hallitusohjelman keskeisiä tavoitteita. Luterilainen kirkko haluaa tukea demokratian vahvistumista ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumista. Osa hallitusohjelman kirjauksista on herättänyt julkisuudessa kysymyksiä siitä, millaista demokratiaa ohjelma edistää. Korostaessaan yksilön oikeutta edistää itsensä kannalta hyviä ratkaisuja hallitus olettaa, että kaikilla on yhdenvertaiset lähtökohdat itsensä kannalta hyvien ratkaisujen tavoittelemiseen. Oikeus ja mahdollisuus työn tekemiseen ovat tärkeitä painotuksia, mutta niistä on tullut hallitusohjelman mukaan yhteiskunnan keskeisimpiä hyveitä. Yhteiskunnallinen toimijuus on sidottu niin voimakkaasti työn tekemiseen ja kuluttamiseen, että työmarkkinakelpoisuus näyttää nousseen rinnasteiseksi yhteiskuntakelpoisuudelle.

Hyväntekeväisyyteen perustuva yhteiskunta on monille äärimmäisen hauras

Kirkon näkökulmasta ihmistä ei voi tarkastella ainoastaan tai edes ensisijaisesti työmarkkinakelpoisuuden näkökulmasta. Ihmisen oikeus osallistua yhteiskuntaan ja elää hyvää elämää eivät ole riippuvaisia työn tekemisestä, taloudellisesta asemasta tai kulutusvalinnoista. Luterilaisessa kirkossa on perinteisesti korostettu työn arvoa. Ihmisen arvo on kuitenkin aina työn arvoa suurempi. Sitä ei mitata sillä, millaista hyötyä ihminen yhteiskunnalle tuottaa. Ihmisarvon korostaminen ja kunnioittaminen on kirkon ihmiskuvalle keskeistä. Oikeusvaltiossa ihmisarvon kunnioittaminen näkyy ihmisoikeuksien aktiivisena edistämisenä.

Työn ja osallisuuden suhde näkyy huolestuttavalla tavalla hallitusohjelman maahanmuuttoa käsittelevissä tavoitteissa. Maahanmuuttajien oikeutta työntekoon ja tätä kautta yhteiskunnalliseen osallisuuteen pyritään hallitusohjelmassa rajaamaan merkittävästi. Lisäksi yhteiskunnan tukijärjestelmät pyritään rajoittamaan perusoikeuksien edellyttämään minimiin. Yhteiskunnan tukiverkostojen nähdään nojaavan tulevaisuudessa entistä enemmän perheen, vapaaehtoisten toimijoiden ja esimerkiksi kirkon palveluiden varaan. Ihmisoikeuksien edistäminen on kuitenkin ensisijaisesti valtion tehtävä. Hyväntekeväisyyteen perustuva yhteiskunta on monille äärimmäisen hauras.

Demokraattisessa yhteiskunnassa ei ole kysymys samanmielisyydestä. Demokratian edellytyksenä on vahva sitoutuminen yhtäläisestä ihmisarvosta nousevaan yhtäläiseen osallisuuteen kaikilla yhteiskunnan tasoilla.
Koska kirkko puhuu Jumalasta, kirkko ei voi olla puhumatta köyhyydestä ja osattomuudesta.

Yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen on osa kirkkomme hengellistä elämää. Kirkkokäsikirjan yhteisessä esirukouksessa pyydetään Jumalalta:

”Anna päättäjille vastuuntuntoa, niin että he edistävät oikeudenmukaisuutta. Ohjaa heitä toimimaan erityisesti niiden parhaaksi, jotka ovat heikoimmassa asemassa.”