Joulu tuo maailmaan toivon

Tänä vuonna joulua vietetään poikkeuksellisissa oloissa. Kuluneen vuoden aikana on pitänyt suostua rajoituksiin ja varovaisuuteen. Ne koskevat myös tätä juhla-aikaa, johon tavallisesti kuuluu toimintaa ja liikkumista, yhteen tulemista ja lähellä oloa. Joulua ei kuitenkaan ole peruttu. Juhla toteutuu, vaikka kaikkia perinteitä ei ehkä voikaan noudattaa.

Jouluevankeliumi kertoo poikkeuksellisesta ajasta ja epätavallisista oloista. Rooman keisarin käskystä ihmiset olivat liikkeellä ja joutuivat sopeutumaan ennen kokemattomiin tilanteisiin. Maria ja Joosef tekivät vaivalloisen matkan Betlehemiin.

Tietoisuus lapsen syntymisestä hetkenä minä hyvänsä lisäsi levottomuutta. Suunnitelmiin kuului päästä kunnolliseen majataloon, mutta odotuksissa petyttiin. Eläinten suojaa ei nykyisinkään voi pitää tavanomaisena matkalaisten majoitustilana, puhumattakaan soveliaana synnyttämisen paikkana.

Poikkeukselliset olot eivät kuitenkaan estäneet iloa, jonka Jeesuksen syntymä sai aikaan. Ilo levisi laajemmalle, kun paimenet tapasivat pienen lapsen, jota enkeli epätavallisessa viestissään oli nimittänyt maailman Vapahtajaksi.

Kaikkien epätavallisuuksien ja poikkeuksellisuuksien keskellä Jeesuksen syntymä merkitsee toivoa, koska se muistuttaa, että Jumala ei ole hylännyt meitä. Hän kulkee kanssamme ja johdattaa tulevaisuuteen, olkoot näkymät siihen miten utuisia ja epämääräisiä tahansa.

Joulu saapuu myös poikkeuksellisiin oloihin. Juuri tänä jouluna viesti Jeesuksen syntymästä ja sanoma Jumalan rakkaudesta on erityisen tarpeellinen. Niiden varassa voi turvallisesti katsoa tulevaisuuteen.

”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” (Luuk. 2:10-11)