Inhimillistä ja jumalallista

Yhteiskunnallinen keskustelu on ollut kuluneena vuonna vilkasta ja värikästä. Siitä ovat pitäneet huolen muun muassa eduskunta- ja europarlamenttivaalit, puolueiden vaihtelevat kannatusluvut ja viimeksi pääministerinvaihdos. Myös kiperä työmarkkinatilanne ja al-Holin pakolaisleirin suomalaisten tulevaisuus ovat herättäneet tunteita, ajatuksia ja puheenvuoroja.

Demokratian periaatteisiin kuuluu avoin, ihmisen ja muun luomakunnan hyvään pyrkivä keskustelu. Monimutkaisiin kysymyksiin ei kuitenkaan löydy helppoja ja nopeita vastauksia. Ajatuksia vaihdetaan välillä kärjekkäästikin tavalla, joka pakottaa kysymään, missä kohden asiallisuus vaihtuu asiattomuudeksi. Puheenvuorot kertovat paitsi erilaisista näkökulmista myös puhujien asenteista ja ihmiskäsityksestä. Se, miten keskustelemme, on merkittävä osa henkilökuvaamme ja tapaamme elää yhdessä toisten kanssa.

Jouluun sen kaikkine värikkäine ja tunnelmallisine ilmenemismuotoineen sisältyy erityinen sanoma ihmisestä ja ihmiselle. Se muistuttaa, että ihmisen arvo ei perustu vain ihmisten keskinäisiin sopimuksiin. Jokainen ihminen on Jumalan luoma ja sellaisena äärettömän arvokas. Jokainen ihminen on tärkeä – mutta ei muun luomakunnan kustannuksella, vaan sen varassa eläen ja sen hyväksi toimien.

Joulun vallankumouksellisin ihmisyyttä koskeva viesti on, että Jumala itse syntyi ihmiseksi Jeesus Nasaretilaisessa. Ääretön ja ikuinen Luoja suostui pieneksi lapseksi voidakseen olla lähellä luotujaan ja tunteakseen omakohtaisesti, mitä on olla ihminen. Ihminen ei ole maailmassa yksin, vaan hän on Jumalan rakkauden ja huolenpidon kohde.

Joulun valossa ihmisyys ei ole vain arvokasta ja tärkeää vaan suorastaan jumalallista. Siksi joulun sanoman soisi vaikuttavan mielessämme ja sydämessämme ympäri vuoden ja kuuluvan siinä, miten puhumme toisistamme ja miten kohtelemme toisiamme.

”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luukkaan evankeliumi 2:14.)

Rauhallista ja siunattua joulua!